Mitä yhteistä on Ilveksellä, Jarkko Niemisellä, Arsi Harjulla, Suomen jalkapallomaajoukkueella ja Heikki Kovalaisella?
Äkkinäinen vastaisi, että kestoluusereita kaikki, mutta Arsi Harju aiheuttaa ongelmia, jätkähän kuittasi täysin yöstä tulleena olympialaisten kultamitalin?
Vastaus piilee toimittajissa ja heidän kielenkäytössään. On varmaan homopuuduttavaa rustata tekstiä aikakautemme suomalaisista urheilusankareista, sillä stoorihan menee jotakuinkin näin, kohteesta riippumatta: Nieminen Taisteli ylivertaisen vastuksen edessä, mutta taipui lopulta oltuaan 100-0-johdossa ja missattuuan 17 erä- ja ottelupalloa. Ei, ei tälläkään kertaa tullut sitä kauan kaivattua turnausvoittoa, mutta nivus olikin vihoitellut jo edellisiltana hotellin buffajonossa ja hierojan tuntemukset lähentäjälihaksen lievästä jäykkyydestä enteilivät myös tappiota, tiesihän sen.
Tässä vaiheessa toimittajaa arvatenkin hieman kismittää toistaa Niemisen nimeä, joten hän siirtyy viihteellisemmän journalismin puolelle ja kertoo maskulaisen tulevaisuuden suunnitelmista. Maskulainen sitä, maskulainen tätä ja maskulainen duunasi Anuansa ja kohta ne maskulaisen hääkellot soivat pimpelipom ja dingdong.
Vittu, että riepoo sanan "maskulainen" käyttö. Onko toimittajilla joku vedonlyönti aiheesta? Kovalaista pitää sanoa suomussalmelaiseksi, potkupalloilijoita huuhkajiksi, Arsia perholaiseksi ja Ilvestä tupsukorviksi tai muuten joutuu tarjoamaan kollegoille pitkän, kostean lounaan seuraavana perjantaina Sanomatalossa? Häh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti