6. Tuusula ja Kauhajoki

Tää on lyhyt.

Blogin alkuvaiheissa ihmettelin, kun ip-hittejä tuli Tikkurilan suunnasta. Toki kannatan punavihersinistä yhteistyötä, mutta otsikko "poliisi" vitutti. Murhavitutti. Kytät lukee mun sivua. Ketä tästä kiittäminen?

Saatana.

Tämä tipuyhteiskunta on lopullisesti hyvästelty; joku vittupää tuo aseen näköisen stendarin kouluun (poltin yläasteella monta vuotta samanlaisella stendarilla, kukaan ei koskaan reagoinut) tahi päättää lopettaa oman, surkeaakin surkeamman vaahtosammutinsimulaation (Pekka-Eric Auvinen=164 cm*) luodilla aseestaan. Be my guest. Jätä meidät viattomat ulos, kääpiön perkele.

164. Vittu. Ja ne päästivät sen vielä lukioon.

Kytät: hankkikaa elämä tai töitä.

5. Laillistettu kidutus

Guantanomon vankileiri on hirvittävä...ei, ei näin helppoja vitutusaiheita (terveisiä Amnestylle ja kumppaneille). Obamahan sitä paitsi on sulkemassa tuon muslimilapsien kesäleirin, joten ei puhuta siitä. Puhutaan todellisesta kidutuksesta, laillisesta sellaisesta.

Jos meikäläiseltä kysytään, että maistuisiko vartin verran mätkintää poskelta toiselle ruostenauloilla koristellulla pesäpallomailalla, vai tungetaanko katkennut hammastikku vasemman pikkurillin kynnen alle, niin ei edes hetken epäröintiä siitä kumpi tulisi valituksi. Ehdottomasti kansallispelimailalla suoritettu hiuspehmennys minulle, kiitos.

En kerta vitun kaikkiaan kestä mitään kynsiin, silmämunaan, nivusiin tai muuhun kehon arkaan paikkaan kohdistuvaa epämiellyttävää kutkutusta. Kipu taas...no, kipu on kipua ja sitä kestää pääkoppa tajunnan rajamaille ja ylikin.

Vierailin takavuosina sairaalassa pidemmän ajanjakson ja lääkärini, tohtori Sykerön ja Mengelen hurmaava sekasikiö, ehdotti gastroskopiaa vaivani tarkempaan määrittelyyn. Mikäs siinä, varmaan joku jännä koe - ei siis mitään syytä kieltäytyä.

Seuraavana aamuna ei pöperöity mitään, mutta niinhän se useimmiten tuppaa menemään, kun sokeritasapainoja ja muita fysiologisia juttuja mittaillaan, joten en ymmärtänyt huolestua - maha kurnien gastronomiaan vai mihin se oli? Vasta kun suuhun tökättiin lusikallinen nielun puuduttavaa geeliä ja heti perään reiällinen, hampaanjäljillä koristeltu muovikappale, alkoi pieni epätietoisuus hiipiä hihasta sisään.

Tunnelman kuitenkin viimeisteli metrin pitkä, ranteen paksuinen musta letku, joka oli tarkoitus hinata suuni kautta jonnekin helvetin syvälle. Kuin mielleyhtymiä korostaakseen letkun pää oli hieman paksumpi ja hetken aikaa ihmettelin mahtuisiko se edes alan ammattilaisen, huonon naisen suuhun? Kiitos, mutta ei vitun kiitos. Tuota ette minuun laita. Tai onko teillä edes valkoisen heteromiehen versiota tarjolla? Ohuempi, lyhyempi ja mieluiten valkoinen letku?

Pari hoitsua makasi puolittain päälläni, kun kaapelia lähdettiin survomaan sisääni kevyessä kylkiasennossa. Rentoutumiskehoitukset muuntuivat korviini "niele huora, niele"-kähinöiksi ja vituiksihan se meni heti kättelyssä; joutuivat kelaamaan puutarhaletkunsa takaisin. Hyvä etten huitaissut lekuria tauluun, kun se hetimmiten ehdotti uutta yritystä. Toisella kerralla letku saatiin uskomattoman itsehillintäni ansiosta vihdoin sisään - mitä nyt vähän itkin, kuolasin ja kouristusoksentelin, mutta silti. Vannoin sillä hetkellä, etten koskaan pyytäisi yhtään naisihmistä ottamaan mitään koskaan ikinä suuhun. Hirvittävä kokemus.

Ei siinä kuitenkaan kaikki. Muutaman päivän kuluttua sänkyni viereen seisahtui hätkähdyttävän upea, tumma naisihminen. Valkoisesta poplarista päättelin ammatiksi hoitsun, mutta nätti tyttö olikin lopputyötään valmisteleva lääkiksen kandi. Ja arvatkaa mitä se pyysi minulta? Jep. Gastroskopiaa, tutkimuksensa nimissä.

En tänä päivänä tajua, millä helvetillä blogiopaattimme saatiin houkuteltua uusintakierrokselle, mutta seuraavana päivänä sain taas letkua suun ja mahan täydeltä. Ehkä ajattelin saavani tarjota jotain samanoloista vastavuoroisesti herkkupersekandille, mutta likaisista ajatuksista seurasi välitön kuitti - skopia oli, jos mahdollista, vieläkin vittumaisempi ja kuvottavampi kuin ensimmäisellä kerralla. Jonain päivänä kun vielä oppisi sanomaan kauniille naisille ei, säästyisi muiltakin kidutuksilta.

4. Radioasemat

Radioasemien morkkaaminen on vähän kuin potkisi maassa makaavaa puolirampaa mummoa; helppoa mutta vaivaannuttavaa. Tarvitseeko sitä muka kuunnella radioasemia, joiden biisivalikoima mahtuisi puolen gigan ämppärisoitimeen ja joiden toimittajien verbaliikka kohoaa harvoin yli telkkarin tekstiviestichatin? No ei periaatteessa, mutta vitutusta ne aiheuttavat aina, kun olosuhteitten pakosta radiota joutuu kuuntelemaan.

Joskus vuonna risti ja retki, kun blogisti-setämme oli nuori ja korskea, radion valloittivat paikallisradiot Radio City keulakuvanaan. Ne olivat jännittäviä aikoja - viikoittain, toisinaan jopa päivittäin, aalloilta kuuli sanan vittu ja deejiit soittivat omista kokoelmistaan juuri sitä musiikkia, joka sattui huvittamaan sillä hetkellä. Välillä huvitti ja useimmiten ei, mutta periaate oli, ettei koskaan tiennyt seuraavaa biisiä tai mihin puhe lähtisi kukkimaan. Nuoria, nousevia ääniä olivat Ruben Stiller ja General Njassa. Ruben hoiti yleisen vittuilun ja provosoinnin lässytyksellään, Njassa pyöritti lautasilla milloin mitäkin ja myi nenä-ääni esittelyillään enemmän levyjä kuin Hesarin kriitikot toisen maailmansodan jälkeen. Silloin radiota (City-kanavaa) tuli vielä kuunneltua.

Sitten tapahtui jotain. Paikallisradioista tuli globaalien yhtiöiden huorakonttoreita ja asemien kuuluvuus laajeni valtakunnalliseksi. Puhuttiin formaattiradioista, joissa spontaanien juontajien turvat tukittiin jeesusteipillä ja käyttöön otettiin soittolistat, nuo Luciferin jukeboxit. Juontajiksi valikoitui tyhjäpäisiä vehvilöitä, joiden huiminta antia ovat seuraavanlaiset soita-meille-vajokki-ohjelmat:

-Meillä pitäisi nyt olla langan päässä Sari Keuruulta, huomenta Sari!
-Huomenta!
-Mitenkä se on lähtenyt aamu käyntiin siellä Keuruulla, Sari?
-Hyvin tuo on lähtenyt, justiinsa juotiin aamukahvit isännän kanssa ja kuunneltiin radio Nuivaa
-No sepä mukavata kuulla! Minkäslaiset kelit siellä Keuruulla on tällä hetkellä?
-Hiukan lunta sateloo ja pari astetta pakkasta, hyvä talvikeli. Ajateltiin isännän kanssa lähteä pulkkamäkeen mukuloitten kera.
-Että ihan pulkkamäkeen!? Sepä mukavata, sepä mukavata...kuulepa Sari Keuruulta, olisitko valmis arvaamaan nyt, että "mitä on laatikossa"?
-Juu, mikä ettei.
-Käytössäsi on siis yksi kysymys ja yksi arvaus ja jos tiedät vastauksen, voit voittaa 131 euroa!
-Selvä - kysyisin, että onko se pyöreä?
-Ei, ei ole pyöreä esine laatikossa tällä kertaa...
-No sitten arvaan, että se on ilmapallo!
-Vai että ilmapallo...katsotaanpa...ei, ei ollut ilmapallo se esine, mitä haettiin tällä kertaa!
-No voi harmin paikka!
-Mitäs olisit Sari Keuruulta tehnyt tuolla valtavalla rahasummalla, jos olisit voittanut?
-Isännän kanssa suunniteltiin, että oltaisiin ostettu villalankaa koko rahalla ja neulottu kaikille samanlaiset, vihreät oloasut!
-No voe harmin paikka, kun ei tällä kertaa osunut, mutta ensi viikolla voi taas yrittää ja silloin meillä onkin jo 132 euroa jaossa!
-No pitteepä yrittää tuolloin sitten...saako lähettää terveisiä?
-No saapihan tokkiinsa!
-Siskolle Hervantaan ja veljelle Kainuun metsäsavotoille terveisiä!
-Sinne menivät Sarin terveiset ja nyt kuunnellaan Celine Dionin iki-ihana "My heart will go on".

Ja niin edelleen. Eihän tuota jaksa kuunnella edes Rinnekodin kanta-asukit. Kun edes kerran joku perseneitsyt purskauttaisi meikäläisen aamukahvit syliin toteamalla, että suunniteltiin isännän kanssa rivakkaa peppuseksisessiota, niin johan lähtisivät kuuntelijaluvut nousuun. Ja jos se biisi korvattaisiin vielä Slipknotin Gematrialla, niin lukitsisin kanavavalitsimen pikaliimalla.

3. Urheilutoimittajien antamat lempinimet

Mitä yhteistä on Ilveksellä, Jarkko Niemisellä, Arsi Harjulla, Suomen jalkapallomaajoukkueella ja Heikki Kovalaisella?

Äkkinäinen vastaisi, että kestoluusereita kaikki, mutta Arsi Harju aiheuttaa ongelmia, jätkähän kuittasi täysin yöstä tulleena olympialaisten kultamitalin?

Vastaus piilee toimittajissa ja heidän kielenkäytössään. On varmaan homopuuduttavaa rustata tekstiä aikakautemme suomalaisista urheilusankareista, sillä stoorihan menee jotakuinkin näin, kohteesta riippumatta: Nieminen Taisteli ylivertaisen vastuksen edessä, mutta taipui lopulta oltuaan 100-0-johdossa ja missattuuan 17 erä- ja ottelupalloa. Ei, ei tälläkään kertaa tullut sitä kauan kaivattua turnausvoittoa, mutta nivus olikin vihoitellut jo edellisiltana hotellin buffajonossa ja hierojan tuntemukset lähentäjälihaksen lievästä jäykkyydestä enteilivät myös tappiota, tiesihän sen.

Tässä vaiheessa toimittajaa arvatenkin hieman kismittää toistaa Niemisen nimeä, joten hän siirtyy viihteellisemmän journalismin puolelle ja kertoo maskulaisen tulevaisuuden suunnitelmista. Maskulainen sitä, maskulainen tätä ja maskulainen duunasi Anuansa ja kohta ne maskulaisen hääkellot soivat pimpelipom ja dingdong.

Vittu, että riepoo sanan "maskulainen" käyttö. Onko toimittajilla joku vedonlyönti aiheesta? Kovalaista pitää sanoa suomussalmelaiseksi, potkupalloilijoita huuhkajiksi, Arsia perholaiseksi ja Ilvestä tupsukorviksi tai muuten joutuu tarjoamaan kollegoille pitkän, kostean lounaan seuraavana perjantaina Sanomatalossa? Häh?

2. Hihhulit keskustelupalstoilla

Keskustelupalstat ovat areenoita, joissa kansan (todella) syvät rivit kohtaavat. Murhavitutuksen puolelle mennään siinä vaiheessa, kun lässytys puolesta ja vastaan koskee pääotsikkoa Uskonto tai alaotsikkoa Sandaalimiehen viimeisimmät kuulumiset ja jeesuskakun reseptivihjeet - keskustelun taso kun tuppaa laskemaan alle kaiken arvostelun.

Vai mitä voi enää kommentoida seuraavanlaisen postauksen jälkeen?
"Nuoret eivät jaksa käydä koulua, avioparit lähtevät yhdessä,lapset itsevät ja mummit surevat orpoja, he rukoilevat yöllä herätessään, he rukoilevat töitä tehdessään, he kantavat koko sukusäkin kerralla ,he kirjoittavat rukouslappuja ahkerasti seurakuntien esirukousastioihin. Nyt tarvitaan Jumalan puoleen kääntymistä ettemme sorru näillä valinnoilla mitä nämäkin plastat ovat täynnä!.Muistetaan terv, mummeli 1 "

Ja aihe oli siis "Rukous voi eheyttää". Ei mummeli 1, sinua ei eheytä edes rukous, lääkityksesi on liian vahva.

Mutta ei siinä vielä kaikki - mummelin perkeleellä on vielä fanejakin (tai ainakin sivupersoona):
"Jatka Mummeli 1 sisareni Herrassa. On ilo lukea viestejäsi, ne ravitsee myös minua ja muita uskovaisia. Ei kannata välittää näistä loan heittäjistä, heidän herjat menee Isän tykö. Siunataan heitä ja rukoillaan heille armahdusta. Sinua siunaten Mummeli 1, Beninna "

Viestiketjussa palataan hetkeksi asian ytimeen - transseksuaalisuuteen ja siihen, miten rukouksella on eheyttävä voima kyseisen perversion korjaamisessa:
"Äitini lähetti esirukouspyyntöjä herätysliikkeille ajatuksenaan, ettei minun tarvitsisi käydä läpi sukupuolenkorjaushoitoja. Muotoili ne niin, että Jumala näytä lapselleni oikea tie. Aina, kun rukous esitettiin, jokin meni eteenpäin prosessissani! En osannut hänelle muuta sanoa, kuin rukouksesi saivat vastauksen. "

Sanokaa mulle, etteivät nämä ole tosissaan?

Sekavahkon ketjun voi kiteyttää vain tarpeeksi sekava uskontunnustus, á la Inka:
"Ja se, että nämä, kun lähtevät silpomaan kehoaan on kyllä pahasti ajatusmaailma hukkateillä ja se, että odotetaan suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää kertoo kyllä siitä, että asia painaa ja vaivaa heitä todella pakjon ja nyt, kun ovat saaneet tulla tuntemaan Isä Jumalan totuuden asiasta, niin se Vaivaa, kun ovat tuolle synnintielle lähteneet, Syntiä en puolustele, enkä hyväksy sitä, senkummemmin itselleni, kun muillekkaan, enkä puolustele se on, niin ja Aamen. "

Niin. Aamen. Pakko on lopuksi painaa peukku-ylöspäin-äänestysnappia ja todeta "Hyvin sanottu!"

1. Hesburger

Tai Hese. Tai millä vitun nimellä tätä åbolaista sämpyläkahvilaa halutaankaan kutsua.

Hampurilaisketjut rantautuivat Suomeen 70-luvulla ja ensimmäisenä Suomeen ehätti ameriikan ylpeys Carrols (kyllä - se todella toimi joissain osavaltioissa USAssa). Carrolsin Clubburgeria muistellaan vieläkin kaiholla roskaruokapiireissä. Heti kohta kymmenen vuotta myöhemmin tulivat Mäkkäri, Clock ja Burger King, joista viimeksi mainitut peiteltiin multiin joskus Tsernobylin sienipilven aikoihin. Clock ihan vain sen vuoksi, että se on ruotsalainen Hese ja BK siksi, etteivät suomalaiset omaksuneet maailman parasta hampurilaista, Whopperia, alle vuodessa.

Hampurilaisravintolat ovat parasta, mitä jenkit ovat keksineet. Burgerimestoissa syöminen on nopeaa, helppoa ja halpaa plus että hampurilaiset maistuvat kohtuuttoman hyvälle. Hesvitunburger on onnistunut sössimään kaikki neljä kohtaa, mikä sinällään kertoo syyn siihen, miksi pääkaupungin asema otettiin Turulta pois. Mene milloin tahansa kyseiseen ravitsemusliikkeeseen tilaamaan ihan mitä vitun vaan ja homma menee kokonaisuudessaan jokseenkin näin:

Olet jonottanut n. 10 minuuttia kolmen ihmisen jonossa (Hesessä hitaus on asiakaspalvelun edellytys) ja viimein on vuorosi.
-Moi, mä ottaisin kerrosaterian isommalla kokiksella ja ranskalaisilla. Ei jäitä, syödään täällä.
-Oliks se kokiksella?
-Joo, ei jäitä.
-Ja kerrosateria?
-Joo, isompana.
-Syödäänkö täällä vai tuleeko mukaan?
-Täällä.
-Yheksän euroa ja kuuskyt senttiä.

Pulleuteen taipuvainen myyjä, jonka isi ja äiti ovat epäilemättä serkuksia, kääntyy hakemaan mättöäsi, törmäilee pariin kanssakehariin ja saapuu tyhjille liukupinneille kiljaistakseen "kerros myyty". Sen jälkeen monivamma ottaa käteensä normikokoisen mukin, palaa kassalleen tarkistamaan koon, vaihtaa isompaan tötteröön ja hulauttaa sen puolilleen jäitä.
-Ei jäitä, kailotat odottamisesta käpristynyt seteli kourassasi, iho vitutuksesta kananlihalla.
-Täh? Ai niin. Jäät kaatuvat takaisin laariin ja iso muki täytetään puolilleen kokista.

Kehari liukastelee puolityhjä muki kädessään kassalle ja laskee sen tarjottimelle eteesi. Ojennat kympin setelin ja myyjä ottaa sen vastaan painaen vahingossa kassan luukku-vittu-heti-auki näppäintä, jolloin vaihtorahat joutuu itse laskemaan.
-Nelkyt senttiä, autat katsottuasi hetken vaativan laskutoimituksen aiheuttamaa tuskaa.
-Täh?
-Siitä tulee nelkyt senttiä takaisin, toistat rauhallisesti.
-Joo, heh, niin tuleekin, hesekehis toteaa ja antaa käteesi neljä kiiltävää kymmensenttistä. Ilme daijun kasvoilla paljastaa, ettei se ole varma menikö kassa miinukselle.
-Mä tuon hampurilaisen ja ranskalaiset pöytään, se sanoo ja lämää tarjottimellesi rekkakuskibaareista tutun numerokyltin. Vittu mitä pikaruokaa, jononumerot valmiina.

Spottaat itsellesi paikan läheltä tiskiä niin, että voit valvoa hampurilaisesi syntyhistoriaa ja ravintoketjun jatkokulkua. Vartin odotuksen jälkeen limumuki on tyhjä ja paahtosämpylästä ei ole näkynyt pillun vilaustakaan. Katsot kysyvästi myyjäsi suuntaan, joka lopulta huomaa sinut ja hyökkää tarjottimensa kanssa salikierrokselle.

-Sorikunkesti, palveluammattilainen myötäelää ja roiskaisee tarjottimellesi epämääräisen nyytin, aka. hampurilaisen, yksivuotissynttäreitään viettävien ranskalaisten kera.
Ilmeesi kertoo, ettet ole tyytyväinen, joten lyllerö muistelee koulutuksessa opittuja lepytystaitoja.
-Voinks mä tarjota vaikka kahvia tai jäätelön, kun jouduit odottamaan?
-Tilasinko mä kahvin tai jäätelön?
-Et, mutta...
-Kai mä olisin tilannut kahvin tai jäätelön, jos olisin halunnut sellaisen? Sitä paitsi, mulla ei ole aikaa jäädä katsomaan kuinka kauan niiden luomiseen menee.
-Niin...anteeks vielä, että kesti, heseduunari nieleskelee sanojaan ja poistuu takavasemmalle.

Avaat limaisen käärön ja taiteilet velton sämpylän servettien väliin. Ensimmäisellä puraisulla käntyn sisälle ängettyä mälliä lentää ämpäritolkulla jokaiseen ilmansuuntaan, suurin osa syliisi. Kolmen puraisun jättipurilaisen einestettyäsi kätesi ovat kyynärpäitä myöten Hesen maanmainion majoneesin kuorruttamat, nälkä ei ole kadonnut minnekään. Kylmät ja veltot ranskikset viimeistelevät yrjöttävän makumatkan pinnoittamalla kitalaen kolmen sentin rasvakerroksella. Janoon ei onneksi tarvitse juoda mitään; kokis on ollut loppu viimeiset viisi minuuttia.

Mällistä takkia päälle kiskoessasi päässä pyörii useampikin kysymys: miksi kukaan käy Hesburgerissa? Miksi sitä saatanan kastiketta tungetaan litratolkulla hamppariin? Miksi Hesen perustaja Heikki Salmela ei voinut pysyä lestissään ja perustaa vaikkapa majoneesikeittoihin erikoistunutta slow food-baaria? Miksi en rikkonut sitä saatanan numerokylttiä, ne kun maksavat useamman euron? Ja vielä - missä on Mäkkäri?