Tai Hese. Tai millä vitun nimellä tätä åbolaista sämpyläkahvilaa halutaankaan kutsua.
Hampurilaisketjut rantautuivat Suomeen 70-luvulla ja ensimmäisenä Suomeen ehätti ameriikan ylpeys Carrols (kyllä - se todella toimi joissain osavaltioissa USAssa). Carrolsin Clubburgeria muistellaan vieläkin kaiholla roskaruokapiireissä. Heti kohta kymmenen vuotta myöhemmin tulivat Mäkkäri, Clock ja Burger King, joista viimeksi mainitut peiteltiin multiin joskus Tsernobylin sienipilven aikoihin. Clock ihan vain sen vuoksi, että se on ruotsalainen Hese ja BK siksi, etteivät suomalaiset omaksuneet maailman parasta hampurilaista, Whopperia, alle vuodessa.
Hampurilaisravintolat ovat parasta, mitä jenkit ovat keksineet. Burgerimestoissa syöminen on nopeaa, helppoa ja halpaa plus että hampurilaiset maistuvat kohtuuttoman hyvälle. Hesvitunburger on onnistunut sössimään kaikki neljä kohtaa, mikä sinällään kertoo syyn siihen, miksi pääkaupungin asema otettiin Turulta pois. Mene milloin tahansa kyseiseen ravitsemusliikkeeseen tilaamaan ihan mitä vitun vaan ja homma menee kokonaisuudessaan jokseenkin näin:
Olet jonottanut n. 10 minuuttia kolmen ihmisen jonossa (Hesessä hitaus on asiakaspalvelun edellytys) ja viimein on vuorosi.
-Moi, mä ottaisin kerrosaterian isommalla kokiksella ja ranskalaisilla. Ei jäitä, syödään täällä.
-Oliks se kokiksella?
-Joo, ei jäitä.
-Ja kerrosateria?
-Joo, isompana.
-Syödäänkö täällä vai tuleeko mukaan?
-Täällä.
-Yheksän euroa ja kuuskyt senttiä.
Pulleuteen taipuvainen myyjä, jonka isi ja äiti ovat epäilemättä serkuksia, kääntyy hakemaan mättöäsi, törmäilee pariin kanssakehariin ja saapuu tyhjille liukupinneille kiljaistakseen "kerros myyty". Sen jälkeen monivamma ottaa käteensä normikokoisen mukin, palaa kassalleen tarkistamaan koon, vaihtaa isompaan tötteröön ja hulauttaa sen puolilleen jäitä.
-Ei jäitä, kailotat odottamisesta käpristynyt seteli kourassasi, iho vitutuksesta kananlihalla.
-Täh? Ai niin. Jäät kaatuvat takaisin laariin ja iso muki täytetään puolilleen kokista.
Kehari liukastelee puolityhjä muki kädessään kassalle ja laskee sen tarjottimelle eteesi. Ojennat kympin setelin ja myyjä ottaa sen vastaan painaen vahingossa kassan luukku-vittu-heti-auki näppäintä, jolloin vaihtorahat joutuu itse laskemaan.
-Nelkyt senttiä, autat katsottuasi hetken vaativan laskutoimituksen aiheuttamaa tuskaa.
-Täh?
-Siitä tulee nelkyt senttiä takaisin, toistat rauhallisesti.
-Joo, heh, niin tuleekin, hesekehis toteaa ja antaa käteesi neljä kiiltävää kymmensenttistä. Ilme daijun kasvoilla paljastaa, ettei se ole varma menikö kassa miinukselle.
-Mä tuon hampurilaisen ja ranskalaiset pöytään, se sanoo ja lämää tarjottimellesi rekkakuskibaareista tutun numerokyltin. Vittu mitä pikaruokaa, jononumerot valmiina.
Spottaat itsellesi paikan läheltä tiskiä niin, että voit valvoa hampurilaisesi syntyhistoriaa ja ravintoketjun jatkokulkua. Vartin odotuksen jälkeen limumuki on tyhjä ja paahtosämpylästä ei ole näkynyt pillun vilaustakaan. Katsot kysyvästi myyjäsi suuntaan, joka lopulta huomaa sinut ja hyökkää tarjottimensa kanssa salikierrokselle.
-Sorikunkesti, palveluammattilainen myötäelää ja roiskaisee tarjottimellesi epämääräisen nyytin, aka. hampurilaisen, yksivuotissynttäreitään viettävien ranskalaisten kera.
Ilmeesi kertoo, ettet ole tyytyväinen, joten lyllerö muistelee koulutuksessa opittuja lepytystaitoja.
-Voinks mä tarjota vaikka kahvia tai jäätelön, kun jouduit odottamaan?
-Tilasinko mä kahvin tai jäätelön?
-Et, mutta...
-Kai mä olisin tilannut kahvin tai jäätelön, jos olisin halunnut sellaisen? Sitä paitsi, mulla ei ole aikaa jäädä katsomaan kuinka kauan niiden luomiseen menee.
-Niin...anteeks vielä, että kesti, heseduunari nieleskelee sanojaan ja poistuu takavasemmalle.
Avaat limaisen käärön ja taiteilet velton sämpylän servettien väliin. Ensimmäisellä puraisulla käntyn sisälle ängettyä mälliä lentää ämpäritolkulla jokaiseen ilmansuuntaan, suurin osa syliisi. Kolmen puraisun jättipurilaisen einestettyäsi kätesi ovat kyynärpäitä myöten Hesen maanmainion majoneesin kuorruttamat, nälkä ei ole kadonnut minnekään. Kylmät ja veltot ranskikset viimeistelevät yrjöttävän makumatkan pinnoittamalla kitalaen kolmen sentin rasvakerroksella. Janoon ei onneksi tarvitse juoda mitään; kokis on ollut loppu viimeiset viisi minuuttia.
Mällistä takkia päälle kiskoessasi päässä pyörii useampikin kysymys: miksi kukaan käy Hesburgerissa? Miksi sitä saatanan kastiketta tungetaan litratolkulla hamppariin? Miksi Hesen perustaja Heikki Salmela ei voinut pysyä lestissään ja perustaa vaikkapa majoneesikeittoihin erikoistunutta slow food-baaria? Miksi en rikkonut sitä saatanan numerokylttiä, ne kun maksavat useamman euron? Ja vielä - missä on Mäkkäri?
Hampurilaisketjut rantautuivat Suomeen 70-luvulla ja ensimmäisenä Suomeen ehätti ameriikan ylpeys Carrols (kyllä - se todella toimi joissain osavaltioissa USAssa). Carrolsin Clubburgeria muistellaan vieläkin kaiholla roskaruokapiireissä. Heti kohta kymmenen vuotta myöhemmin tulivat Mäkkäri, Clock ja Burger King, joista viimeksi mainitut peiteltiin multiin joskus Tsernobylin sienipilven aikoihin. Clock ihan vain sen vuoksi, että se on ruotsalainen Hese ja BK siksi, etteivät suomalaiset omaksuneet maailman parasta hampurilaista, Whopperia, alle vuodessa.
Hampurilaisravintolat ovat parasta, mitä jenkit ovat keksineet. Burgerimestoissa syöminen on nopeaa, helppoa ja halpaa plus että hampurilaiset maistuvat kohtuuttoman hyvälle. Hesvitunburger on onnistunut sössimään kaikki neljä kohtaa, mikä sinällään kertoo syyn siihen, miksi pääkaupungin asema otettiin Turulta pois. Mene milloin tahansa kyseiseen ravitsemusliikkeeseen tilaamaan ihan mitä vitun vaan ja homma menee kokonaisuudessaan jokseenkin näin:
Olet jonottanut n. 10 minuuttia kolmen ihmisen jonossa (Hesessä hitaus on asiakaspalvelun edellytys) ja viimein on vuorosi.
-Moi, mä ottaisin kerrosaterian isommalla kokiksella ja ranskalaisilla. Ei jäitä, syödään täällä.
-Oliks se kokiksella?
-Joo, ei jäitä.
-Ja kerrosateria?
-Joo, isompana.
-Syödäänkö täällä vai tuleeko mukaan?
-Täällä.
-Yheksän euroa ja kuuskyt senttiä.
Pulleuteen taipuvainen myyjä, jonka isi ja äiti ovat epäilemättä serkuksia, kääntyy hakemaan mättöäsi, törmäilee pariin kanssakehariin ja saapuu tyhjille liukupinneille kiljaistakseen "kerros myyty". Sen jälkeen monivamma ottaa käteensä normikokoisen mukin, palaa kassalleen tarkistamaan koon, vaihtaa isompaan tötteröön ja hulauttaa sen puolilleen jäitä.
-Ei jäitä, kailotat odottamisesta käpristynyt seteli kourassasi, iho vitutuksesta kananlihalla.
-Täh? Ai niin. Jäät kaatuvat takaisin laariin ja iso muki täytetään puolilleen kokista.
Kehari liukastelee puolityhjä muki kädessään kassalle ja laskee sen tarjottimelle eteesi. Ojennat kympin setelin ja myyjä ottaa sen vastaan painaen vahingossa kassan luukku-vittu-heti-auki näppäintä, jolloin vaihtorahat joutuu itse laskemaan.
-Nelkyt senttiä, autat katsottuasi hetken vaativan laskutoimituksen aiheuttamaa tuskaa.
-Täh?
-Siitä tulee nelkyt senttiä takaisin, toistat rauhallisesti.
-Joo, heh, niin tuleekin, hesekehis toteaa ja antaa käteesi neljä kiiltävää kymmensenttistä. Ilme daijun kasvoilla paljastaa, ettei se ole varma menikö kassa miinukselle.
-Mä tuon hampurilaisen ja ranskalaiset pöytään, se sanoo ja lämää tarjottimellesi rekkakuskibaareista tutun numerokyltin. Vittu mitä pikaruokaa, jononumerot valmiina.
Spottaat itsellesi paikan läheltä tiskiä niin, että voit valvoa hampurilaisesi syntyhistoriaa ja ravintoketjun jatkokulkua. Vartin odotuksen jälkeen limumuki on tyhjä ja paahtosämpylästä ei ole näkynyt pillun vilaustakaan. Katsot kysyvästi myyjäsi suuntaan, joka lopulta huomaa sinut ja hyökkää tarjottimensa kanssa salikierrokselle.
-Sorikunkesti, palveluammattilainen myötäelää ja roiskaisee tarjottimellesi epämääräisen nyytin, aka. hampurilaisen, yksivuotissynttäreitään viettävien ranskalaisten kera.
Ilmeesi kertoo, ettet ole tyytyväinen, joten lyllerö muistelee koulutuksessa opittuja lepytystaitoja.
-Voinks mä tarjota vaikka kahvia tai jäätelön, kun jouduit odottamaan?
-Tilasinko mä kahvin tai jäätelön?
-Et, mutta...
-Kai mä olisin tilannut kahvin tai jäätelön, jos olisin halunnut sellaisen? Sitä paitsi, mulla ei ole aikaa jäädä katsomaan kuinka kauan niiden luomiseen menee.
-Niin...anteeks vielä, että kesti, heseduunari nieleskelee sanojaan ja poistuu takavasemmalle.
Avaat limaisen käärön ja taiteilet velton sämpylän servettien väliin. Ensimmäisellä puraisulla käntyn sisälle ängettyä mälliä lentää ämpäritolkulla jokaiseen ilmansuuntaan, suurin osa syliisi. Kolmen puraisun jättipurilaisen einestettyäsi kätesi ovat kyynärpäitä myöten Hesen maanmainion majoneesin kuorruttamat, nälkä ei ole kadonnut minnekään. Kylmät ja veltot ranskikset viimeistelevät yrjöttävän makumatkan pinnoittamalla kitalaen kolmen sentin rasvakerroksella. Janoon ei onneksi tarvitse juoda mitään; kokis on ollut loppu viimeiset viisi minuuttia.
Mällistä takkia päälle kiskoessasi päässä pyörii useampikin kysymys: miksi kukaan käy Hesburgerissa? Miksi sitä saatanan kastiketta tungetaan litratolkulla hamppariin? Miksi Hesen perustaja Heikki Salmela ei voinut pysyä lestissään ja perustaa vaikkapa majoneesikeittoihin erikoistunutta slow food-baaria? Miksi en rikkonut sitä saatanan numerokylttiä, ne kun maksavat useamman euron? Ja vielä - missä on Mäkkäri?
9 kommenttia:
Onhan carolseja vieläkin!
Hahahaaa :D Tää on oikeesti hyvä, jatka samaan malliin. ;)
vittu mikä blogi! koukussa roikun.
Hyvä, koska vitutusaiheita vielä 96 jäljellä.
Ah asiallinen blogi kerranki, oikein viihdyttävää! Pitää vissiin käydä pitkästä aikaa hesburgerissa kattomassa, että tällastako siellä on.
Tää oli niin totta :D
oot sinäki varsinainen valittaja :)
Voisiko todempaa olla? Itse joudun aina ulkona ollessa käymään Hesessä koska kaveri ei uskalla mennä Mäkkiin (perheen kanssa kyllä aina sinne.) koska sen luokan kovikset käyvät siellä sanoo että "Ne... toi mulle kerran väärän hampurilaisen". Siinä oikea syy muutenkin boikotoida jotai selvästi parempaa.
No jaa. Kaveri vippaa euron koska ei halua yksin syödä ja nuorena kun on raha muutenkin tarpeeksi tiukalla ei halua maksaa ylim. euroa huonommasta ruu... tavarasta.
Ruuat on tilattu ja matka käy kohti pöytää. Kolmen liukastumisen jälkeen alkavat nuo kauhean rasvaiset ja hauraat muussitikut katkeilla, eivätkä maistu miltään. Ketsuppia sitten, ja helvetin paljon.
Sitten ne hampurilaiset. Ihmettelin jo miksei korvani ole majoneesissa, ja kun hampurilainen oli lopuillaan huomasin että sylissäni on tuota paskaa suolaista soosia. MITEN IHMEESSÄ? Päästän toisella kädellä irti ham... tavarasta, jumankauta, ja huomaan että puoli kättä on siinä soosissa koska käärepaperi on revennyt aivan vituiksi.
Kauheaa. KAUHEEAAA.
Carolseja on nykyään vain Suomessa.
Se ja moni muu hamppariketjujuttu selviää tuosta visailusta:
http://www.visakisa.com/quiz-2664/Hampurilaisketjuja/
Lähetä kommentti